Turvallisuudesta opetusharjoittelussa

Opiskelijan turvallisuus koostuu psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Lisäksi turvallisuuteen liittyy myös lainsäädäntöasiat ja niiden noudattaminen opetusta toteuttaessa.

Psyykkiseen turvallisuuteen kuuluvat turvallisuuden ja turvattomuuden tunteeseen ja kognitioihin liittyvät asiat. Psyykkisesti turvallisessa ympäristössä opiskelijan on mahdollisuus ilmaista kielteisiäkin tunteita ja saada niihin apua turvalliselta ohjaajalta. Oppilaitoksessa olisi siis tärkeää olla luottamuksellinen ilmapiiri, jossa opiskelija kokee turvallisuutta ja itsensä hyväksytyksi. Psyykkiseen turvallisuuteen liittyy osallisuus eli opiskelijalla on oikeus osallistua opetukseen ja ryhmän toimintaan ja kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Opettajana opiskelijan tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistaminen, tuen tarpeiden tunnistaminen ja niiden oikein huomioiminen opetuksessa edesauttavat opiskelijan psyykkistä turvallisuutta. Opetuksessa on tärkeää tukea opiskelijaryhmän ryhmäytymistä ja myös tarpeen mukaan muokata oppimisympäristöä psyykkisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Psyykkisen turvallisuuden haasteisiin apuna ovat oppilas- ja opiskelijahuolto ja muut palvelut kuten psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut.

Fyysineen turvallisuus koostuu tarkoituksenmukaisesta, turvallisesta ja terveellisestä ympäristöstä, johon kuuluvat oppilaitoksen rakennukset ja niiden rakenteellinen turvallisuus, niiden tekniset järjestelmät sekä välitön lähiympäristö ulkoilupihoineen, liikennealueineen, liikunta-alueineen ja lähimetsineen. Fyysiseen turvallisuuteen liittyvät myös oppilaitoksen tietoturva ja -suoja-asiat. Jokaisella alalla voi myös olla omia turvallisuuteen liittyviä asioita kuten kemikaali- ja säteilyturvallisuus esimerkiksi kemian/fysiikan aloilla tai lääkehoidollisella alalla. 

Sosiaalinen turvallisuus liittyy osallisuuteen, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus olla osana vertaisryhmää ja toimia tässä tasavertaisesti muiden ryhmänjäsenien kanssa. Oppimisympäristön on oltava sosiaalisesti turvallinen ja salliva eli kenenkään mielipidettä/ajatusta ei aliarvioida eikä kukaan tule kiusatuksi. Jokaiselle opiskelijalle pitäisi turvata yhteisöön kuulumisen tunne ja kokemus aidoista vaikuttamismahdollisuuksista sekä ohjata kohti hyvää itsetuntoa. Jos sosiaalinen turvallisuus toteutuu, opiskelija saa siitä hyvät eväät tulevaisuuteen ja elämään erilaisten yhteisöjen jäsenenä. Häirintä-, kiusaamis- ja väkivaltatilanteita tulee kuitenkin valitettavasti ajoittain eteen ja tällöin opettajilla ja työnantajalla tarvitsee olla ajantasaiset ja yhteistoiminnassa tehdyt suunnitelmat ja ohjeet, miten näissä tilanteissa toimitaan. 

(OPH:n nettisivut, www.oph.fi )

Turvallisen oppimisympäristön toteuttaminen ammatillisessa koulutuksessa

Oppimisympäristöllä tarkoitetaan tilaa, paikkaa, yhteisöä tai toimintakäytäntöä, jonka tarkoituksena on edistää oppimista. Oppimisympäristöä voidaan tarkastella eri näkökulmista kuten fyysisyyden/psyykkisyyden/sosiaalisuuden kannalta. Jotta oppimisympäristö olisi opiskelijalle turvallinen, on otettava nämä kaikki osiot huomioon. Yllämainitut turvallisuuteen liittyvät asiat ovat kaikki erityisen tärkeitä turvallista oppimisympäristöä luodessa.  Oppimisympäristöön liittyy usein opiskelijan aktiivinen oppiminen, ongelmalähtöisyys, vuorovaikutuksessa oppiminen ja oppimisen kokonaisvaltainen oppimisprosessi. (Helakorpi, Aarnio ja Majuri, Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin) Erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat välittömän vuorovaikutuksen opittavan asian ja opiskelijan välillä. Maailma muuttuu jatkuvasti ja tämän myötä opetuksen ja yleensäkin koulutuksen on elettävä muutosten mukana, jotta opiskelijoiden osaaminen vastaisi yhteiskunnan tarpeita työelämään siirtyessä. Oppimisympäristöt ovat myös jatkuvan tarkastelun alla ja nykymaailman oppimisympäristöihin liitetään vahvasti työelämälähtöisyys ja tietoverkot. Nämä luovat myös omia haasteita turvallisuutta ajateltaessa. Turvalliseen oppimisympäristöön kuuluu myös opettajan rooli. Opettajana oleminen ammatillisessa koulutuksessa perustuu oppimisen tukena ja ohjaajana olemiseen. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan oma rooli ja vastuunotto kasvaa ja luo myös osan oppimisympäristöstä. Konkreettisesti ajateltuna turvallinen oppimisympäristö koostuu ammatillisessa koulutuksessa oppilaitoksen kokonaisuudesta, työelämäosaamisen jaksoista, erilaisista verkkokursseista, työelämälähtöisistä projekteista, työelämäosaamiseen liittyvistä näytöistä ja oppisopimusopiskelijoilla myös omista työpaikoista. Lisäksi kansainväliset verkostot ovat myös osalla opiskelijoista osana oppimisympäristöä. 

Opetusharjoittelussa turvallisen oppimisympäristön huomioiminen

Asioita, jotka huomioin omassa opetuksessani:

Ennen harjoittelun alkua toimitin rikosrekisteriotteen, minkä jokainen kasvatus- ja ohjausalalla toimiva on velvollinen näyttämään ennen työskentelyä alle 18-vuotiaiden parissa. Noudatin Kouvolanseudun ammattiopiston turvallisuutta koskevia ohjeistuksia ja huomioin Ksaon järjestyssäännöissä mainittavat asiat turvallisuudesta sekä noudatin ammatillista koulutusta koskevia lakipykäliä. Käytännössä mahdollistin opiskelijoille turvallisen opiskeluympäristön huomioimalla opiskelijat tasavertaisesti opiskelijoiden tarpeita kuunnellen ja mahdollistamalla ilmapiirin, jossa jokaisella oli mahdollisuus esittää mielipiteitä ja ajatuksia. Olin luotettava ja noudatin vaitiolovelvollisuutta. Huolehdin, ettei kiusaamista esiintynyt opetukseni yhteydessä ja olisin ollut valmis puuttumaan jos kiusaamista olisi esiintynyt. Kiinnitin huomiota opiskelijoiden työrauhan toteutumiseen ja velvoitin opiskelijoita myös antamaan itselleni opetus/työrauhan. Noudatin tietoturva ja tietosuojaohjeita. En puhunut opiskelijoihin liittyvistä asioista paikoissa, johon ne eivät kuuluneet. Harjoittelun aikana sain tietooni jonkin verran opiskelijoiden henkilökohtaisia tietoja ja asioita, jotka kuuluivat vain ja ainoastaan harjoitteluoppilaitokseen ja siellä tapahtuvaan opetukseen/oppimiseen.  Opetusta dokumentoidessa pyysin opiskelijoilta luvan kuvaamiseen. Käytin oppilaitoksen laitteita ohjeiden mukaan ja huolehdin, että opiskelijat noudattivat myös annettuja ohjeistuksia esimerkiksi oppilaitoksen kannettavia lainattaessa. Pidin huolta myös opiskelijoiden tietosuojasta muistuttamalla opiskelijoita valokuvista ja niiden ottamisesta tai jakamisesta sosiaaliseen mediaan tai internettiin. Olin tietoinen, miten toimia jos kohtaan opetuksen häirintää tai uhkaavasti käyttäytyviä. Lisäksi oppimisympäristön turvallisuudesta huolehdin muistuttelemalla matkapuhelimen käytöstä ja niihin liittyvistä ohjeista sekä käyttäytymisestä opetuksen aikana. 

Etäopetuksessa oli tärkeää huomioida omaa näyttöä jakaessa, että opiskelijoille ei näy tiedot opettajan koneelta, mitkä eivät heille kuulu. Lisäksi materiaalien turvallisuus ja luotettavuus oli erityisen tärkeää huomioida ja loi opetukselle luotettavan pohjan ja samalla teki oppimisympäristöstä turvallisen. Turvallisuuteen liittyi myös se, että opiskelijoilla oli tiedossa missä ja milloin opetus tapahtuu ja esimerkiksi teams-opetuksessa yhdessä opiskelijoiden kanssa katsoimme polun peda.netiin josta opiskelijat löytäisivät opetuskertojen materiaalin, jos sattuisivat olemaan poissa opetuksesta. Tämän myötä jokaisella opiskelijalla olisi mahdollisuus tietää, mitä milläkin kerralla olisi käsitelty ja halutessaan toteuttaa opetuksiin liittyviä tehtäviä itsenäisesti. Lähiopetuskerroilla oli mukana myös yläkoulun puolelta erityisohjaaja, joka toteutti tuentarvitsijoiden saattaen vaihtaen-mallia ja kulki seuraamassa ja auttamassa tuentarvitsijoita ammatillisen koulutuksen alkuvaiheissa. Tämä mahdollisti myös turvallisuuden tunteen lisäämistä heille, jotka tukea tarvitsivat ja ohjaaja oli heille tuttu jo yläkoulusta. Mielestäni todella hyvä malli ja menetelmä, jolla saadaan mahdollistettua tuentarvitsijoille helpompi uuden koulutuksen aloitus. 

Turvallisuuteen ja oppimisympäristöihin liittyviä havaintoja tein jonkin verran harjoittelun aikana. Opettajien huone oli avokonttori, jossa opettajien työpisteet olivat vieri vieressä. Siinä kaikkien kuullen ja nähden oli hoidettava opiskelijoiden henkilökohtaisia asioita. Ei ehkä kaikista paras vaihtoehto tietosuojan kannalta. Oppilaitoksen tiloihin kuului pienet neuvotteluhuoneet, jonne oli mahdollisuus mennä puhumaan puhelua tai neuvottelua, mikä oli salassapidettävää. Käytännössä kuitenkin jos tuli jokin äkillinen puhelu, matka neuvottelutilaan oli sen verta pitkä, että kulkeminen ei käynyt ihan hetkessä. Lisäksi opiskelijoiden HOKS-keskusteluja pidettiin oppilaitoksen käytävillä, joten jälleen tietosuoja oli vähän kyseenalaista. 

Lähteet: 

Helakorpi S, Aarnio H ja Majuri M. Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin. 2010.

OPH:n internetsivut, www.oph.fi , Viitattu 25102020