Oman toiminnan kehittäminen opetusharjoittelussa

 Oma opettajuus on matkan varrella kehittynyt jo valtavasti ja yksi merkittävä tekijä kehittymiseen on ollut palautteella. Aiemmassa työssä olen jo oppinut arvioinnin merkityksen omassa tekemisessä, mutta näissä opettajaopinnoissa itsensä arvionnin merkitys on kasvanut entisestään. Teoriatiedon ja kokemuksien kautta olen ymmärtänyt sen, mitä palaute kaikenkaikkiaan merkitsee. Hyvästä palautteesta saat itsevarmuutta omaan tekemiseen. Opettajuuden kannalta hyvä palaute on merkki siitä, että opiskelijat ovat kokeneet opetuksen mahdollistavan heidän oppimisensa. Kriittisempi palaute eli kehitettävät asiat tekemisessä tai tässä tapauksessa opettamisessa ovat yhtä tärkeitä. Ne voivat olla puutteita tai asioita, jotka vaikuttavat opetuksen laatuun tai opiskelijoiden kokemuksiin. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on tärkeää elää niinsanotusti maailman mukana ja tämä on hyvä muistaa myös opettajana. Työyhteisöstä tai opiskelijoilta saatuun palautteeseen kannattaa tarttua. Vinkit voivat tehdä opetuksesta itselle mielekkäämpää ja samalla myös tukea opiskelijoita vahvemmin oppimisessa.

Opetusharjoittelun suunnittelussa otin huomioon sen, miten saisin opiskelijoilta palautetta. Halusin saada palautetta koko opetukseni ajalta, enkä pelkästään sen päätteeksi, jotta voisin jo harjoittelun aikana muuttaa opetustyyliä/menetelmiä tarvittaessa. Opiskelijat vastailivatko hyvin kysymyksiini siitä, mitä fiiliksiä opetus herätti tai kysyivät jos jokin oli epäselvää. Käytin myös joidenkin tehtävien päätteeksi peukku ylös/ peukku alas- palauteharjoitusta. Nämä kaikki auttoivat rakentamaan taas seuraavaa opetuskertaa. Eteeni tuli teknisiä haasteita, kokeiluja opetusmenetelmien suhteen ja vaikka mitä, mutta kaikki nämä opettivat minua. Myös keskustelut ennen opetuksiani, niiden välissä ja jälkeen ohjaavan opettajani kanssa olivat korvaamattomia. Sain heti palautetta, mikä oli hyvää ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Lisäksi sain ohjaajalta vertaistukea ajatuksiini koskien opetusta. Oma jatkuva reflektointi oli myös osa oman toiminnan kehittämistä. Mietin kokoajan onko tämä ja tämä onnistunut ja jos ei niin miten voisin toimia toisin. Reflektointi ja oma joustavuus nousivat mielestäni merkittävimmin esiin etäopetuksen haasteiden kanssa. Olin valmis soveltamaan suunnitelmaani ja toteutusmenetelmiä tietysti samat sisällöt huomioonottaen. En hätääntynyt haasteista vaan otin ne kehityksen kannalta. 

Viimeisen opetuskerran päätteeksi pyysin opiskelijoita täyttämään nimettömänä nelikenttä-palautteen, jossa kysyin mitä jäi mieleen tunnekasvatuksesta ja mitä opiskelijat olisivat toivoneet lisää. Näiden kysymysten avulla näkisin, onko opetuksen sisältö jäänyt kenellekään mieleen tai oliko jokin asia, mikä olisi ehdottomasti pitänyt vielä liittää opetuskokonaisuuteen. Pyysin myös plussapuolia opetustyylistäni ja kehitysideoita opetukseeni liittyen. Oli mielenkiintoista nähdä nousevatko käyttämäni menetelmät tässä esiin vai enemmänkin oma olemukseni opettajana.

Palaute oli monipuolista ja opiskelijat olivat nostaneet esiin hyviä pointteja. Palautteen perusteella asiasisältö oli ollut riittävää ja toiminnallisuudesta oli tykätty ja ryhmätöitä jopa toivottiin lisääkin. Opetustyylini plussiksi nousivat useissa palautteissa rauhallinen ja selkeä tyyli niin opetuksessa kuin puheessa. Kehitysideoista päällimmäiseksi mieleeni jäi nuorison hiljentäminen tehokkaammin eli työrauha ei ilmeisesti ollut kaikille riittävä. Tämä oli myös itselle asia, mitä jäin miettimään tai lähinnä millaisia keinoja voisi työrauhan eteen käyttää jatkossa. Osa opiskelijoista oli ajoittain rauhattomia ja kaipasivat keskenään keskustelua. Osa taas pystyi keskittymään pitkiäkin aikoja. Ehkäpä tietynlainen kokemus opettajana tuo tähänkin asiaan uusia ratkaisuja ja mahdollisuuksia. 

Tässä joitakin otoksia palautteista: