Vuorovaikutus ja yhteistyö opetusharjoittelussa

 Ammatilliseen kohtaamiseen opetustyössä sisältyy oikeastaan täysin samankaltaiset asiat kuin mitä kasvatus- ja ohjausalan opiskelijoille opetetaan ammatillisen kohtaamisen tutkinnonosassa. Opettajana minun oli toteutettava opetus alaa ohjaavaa lainsäädäntöä, asiakirjoja ja arvoja noudattaen. Minun oli noudatettava vaitiolovelvollisuutta. Lisäksi minun oli opettajana muistettava ammatillinen vuorovaikutus eli hyvät käytöstavat, tunteiden huomioiminen vuorovaikutustilanteissa, vuorovaikutuksellisen ilmapiirin muodostaminen ja osallisuus. Myös opiskelijoiden turvalliseen oppimisympäristöön kuuluu osallisuus ja vapaus omien kokemuksien ja mielipiteiden esiintuomiseen. On siis tärkeää, että opiskelijalla on aktiivinen rooli oppijana. Vuorovaikutus lähtee opettajasta, koska hän suunnittelee opetuksen toteutuksen ja sen, miten paljon opiskelijoita aktivoidaan ja otetaan mukaan opetuksen kulkuun. Hyvän ohjauksen kriteereissä ( OPH, 2014) ohjeistetaan ohjausta toteutettavan tavalla, joka vahvistaa opiskelijoiden aktiivisuutta, osallisuutta ja vastuullisuutta omaan elämäänsä ja oppimiseensa liittyvissä prosesseissa ja päätöksenteossa. Kriteerien mukaan ohjauksen on vahvistettava opiskelijan osallisuutta opiskelija- ja oppilaitosyhteisössä sekä kasvattaa yhteiskunnan ja työelämän jäsenyyteen.

Kohtaaminen opiskelijoiden kanssa alkaa ensimmäisistä tunneista ja ammatillisessa koulutuksessa voi olla tilanne, että opiskelijaryhmän kanssa ei olla aiemmin kohdattu lainkaan. Itse toteutin oman opetukseni ilman varsinaista "tutustumista", sillä ajankohdan vuoksi opiskelijat olivat ehtineet suorittaa ainoastaan orientointiviikot ennen omaa opetustani ja tällöin en itse ollut mukana. Orientaatioviikoilla ryhmä oli selvästi ryhmäytynyt keskenään. Heillä on oma ryhmänohjaaja, joka oli mukana orientaatioviikoilla. Ilman ennakkotietoja tai tutustumista opiskelijaryhmään oli hiukan haastavaa suunnitella opetuksen toteutusta, mutta päätin olla vastaanottavainen ja kuunnella paljon opiskelijoiden ajatuksia ja samalla myös kiinnittää huomiota heidän tarpeisiinsa. Näin he saisivat kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta tässä opetuksessa.

Opiskelijat olivat eri ikäisiä, osa itseäni vanhempia ja osa huomattavasti nuorempia. Se, miten opiskelijat suhtautuisivat itseeni opettajana oli omaan opettajuuteen liittyvä mietinnän aihe harjoittelun alla.  Löysin kuitenkin opettajan roolin hyvin alusta lähtien ja koin itsevarmuuden kasvua. Avoin ja rehti ilmapiiri ryhmän kesken vapautti tunnelmaa ja rohkaisi opiskelijoita mielipiteiden ja kokemusten kertomiseen. Jonkin toisen opiskelijan kommentti saattoi rohkaista jotakin toista kertomaan oman kokemuksensa tai minun esimerkit työelämästä olivat selkeästi myös keskustelun aloittavia tai herättäviä. Osa opiskelijoista oli aktiivisempia ja osaa sai kannustaa opettajalähtöisesti kertomaan ajatuksia. Opiskelijoiden moninaisuuden kunnioittaminen oli mielestäni tärkeää. Yritin olla tasapuolinen puheenvuoroja jakaessa ja eteen tuli myös tilanne, jolloin keskustelua oli rajattava aikataulun vuoksi. Ryhmässä oli hyvin eritasoisia oppijoita ja osa tarvitsi alusta alkaen enemmän tukea ja ohjausta. Tietyiltä opiskelijoilta kuului usein kysymys, mitä pitikään nyt tehdä. Tarvittaessa toistin ohjeen tai saatoin tarkentaa/selvittää, mikä asia ohjeistuksesta jäi epäselväksi. Usein ohjeistuksissa käytin myös powerpointtia, jossa ohje näkyi kirjallisessa muodossa. Etäopetuksessa Teams-alustalla vuorovaikutus oli selkeästi haastavampaa ja opettajan rooli vuorovaikutuksen edistäjänä oli suuri. Jos opetukseni olisi jatkunut vielä pidempään etäyhteyksien kautta, olisin kokeillut vuorovaikutuksen ylläpitämiseen erilaisia aktivointikeinoja kuten kysymällä mielipidettä vaikka a-kirjaimella alkavilta tai muuta vastaavaa. Teamsin kautta opiskelijoiden oli helppo myös vedota mikrofoniongelmaan, mutta tässä tapauksessa pyysin kirjoittamaan chattiin ja luin vastauksen sieltä muille. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa ei ollut yhtä luentavaa kuin lähiopetuksessa, mutta toteutui kuitenkin.  

Ryhmän haasteeksi jo ensimmäisillä opetuskerroilla osoittautui matkapuhelimen käyttö ja sen myötä keskittymisen herpaantuminen opetuksesta. Tässä asiassa oli oltava todella napakka ja toistettava pyyntöä useaan kertaan tarvittaessa. Kaikki opiskelijat eivät olleet selvästikään ymmärtäneet sääntöä matkapuhelimen käytöstä. Oppilaitoksen järjestyssäännöissä on maininta, että matka/älypuhelimen käyttö on sallittua vain opettajan luvalla. Olin osannut ennakoida, että puhelimet olisivat paljon esillä, mutta yllätyin miten paljon ne häiritsivät omaa opetustani. Jos emme olisi ohjaavan opettajani kanssa asiaan puuttuneet jatkuvasti, vuorovaikutuksellisuus opetuksessa olisi varmasti kärsinyt. 

Toinen opetusta sekä samalla opettajan ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta häiritsevä tekijä erityisesti lähiopetuksessa oli opiskelijoiden keskittymisen herpaantuminen. Noin puoli tuntia opiskelijat jaksoivat kuunnella luentotyylistä opetusta ja kunnioittaa opiskelijatovereiden mielipiteitä ja kuunnella heitä. Tämän jälkeen alkoi yleensä pulinat ja supinat, tauon kysymiset ja vessassa ramppaamiset. Oppimisen kannalta oli välttämätöntä tehdä jotakin toiminnallista, muuten aika olisi mennyt jatkuvaan muistuttamiseen hiljaa olemisesta ja toisten kuuntelemisesta. Lisäksi oli oltava tiukkana, että vessassa käyminen olisi suositeltavaa vain tauoilla. Osalla opiskelijoista oli selkeästi meneillään vielä siirtymävaihe yläkoulusta ammatilliseen koulutukseen ja käytänteet olivat vielä vieraita. 

Opettajuuteen liittyvässä vuorovaikutuksessa yksi osio on yhteistyö opettajakollegoiden kanssa. Opetusharjoittelussa yhtenä opetuksen menetelmänä oli tiimi/yhteisopettajuus. Tutkinnonosista ja sen pienemmistä osista vastasivat monet eri opettajat ja osa opetuksesta toteuttiin useamman opettajan voimin. Pääsin seuraamaan useita eri opettajien opetuksia ja myös omassa opetuksessa pääsin kokeilemaan tiimi/yhteisopettajuutta oman ohjaavan opettajani kanssa sekä lisäksi yhdellä opetuskerralla meidän lisäksi oli vielä kolmas opettaja. Yleensä tietystä aiheesta oli jaettu pienemmät vastuut jokaiselle ja muut olivat mukana kommentoimassa tai antamassa esimerkkejä ja kokemuksia. Koin tiimi/yhteisopettajuuden todella tehokkaaksi ja mieleiseksi. Se asia, mikä itseltä saattoi jäädä sanomatta, tuli mieleen opettajakollegalla ta toinen pystyi jatkamaan siitä, mihin toinen jäi. Lisäksi yhteisopettajuudessa pystyi yhdessä kollegan/kollegojen kanssa pohtia, miten jokin asia toteutetaan tai mikä menetelmä opetuksessa toimisi paremmin. Hyvinvointialojen opettajat olivat mukana myös tiimiopettajuuteen liittyvässä koulutuksessa opetusharjoitteluni aikana ja toivat sieltä vinkkejä käytäntöön. 

Koin opetusharjoittelussa vuorovaikutuksen muiden opettajien kanssa helpoksi. Minut otettiin hyvin mukaan ja oman opetukseni materiaalien perään kyseltiin. Tämä oli mielestäni myös yksi osa tiimiopettajuutta. Hyödynnetään hyväksi koetut materiaalit, otetaan uudet vinkit ja ajatukset mielellään vastaan eikä aliarvioida ketään tai kenenkään opetusta. Tunsin kuuluvani joukkoon.

 Lisäksi pääsin harjoittelun yhteydessä näkemään myös yhteistyötä muiden verkostojen kanssa. Olin mukana erään toisen opiskelijaryhmän kanssa projektissa, johon toimijat otettiin niinsanotusti kentältä eli opiskelijat opiskelivat tutkinnonosassaan luovia menetelmiä lasten parissa ja nukketeatterin teoriaa. Tähän liitettiin myös konkretia ja läheisen päiväkodin lapset pyydettiin opiskelijoiden kanssa valmistamaan keppinukkeja. Tarkoituksena oli toteuttaa syntyneistä keppinukeista samoille päiväkodin lapsille esityksiä, mutta korona-pandemia tuli tässä kohtaa esteeksi ja esitykset toteuttiin vain opiskelijatovereille. Minulle kuitenkin kävi selväksi, miten opetusta ja siihen liittyviä projekteja liitetään työelämän kentälle. Omassa opetuksessa käytin jonkin verran esimerkkejä omasta työstäni ja siellä käytettävistä menetelmistä ja välineistä ja tällätavoin sain myös oman opetukseni linkitetyksi työelämään. Tiesin myös näistä esimerkeistä olevan hyötyä opiskelijoille, koska he olivat syksyn aikana lähdössä vielä ensimmäiselle työelämäosaamisen jaksolle ja moni tulisi suunnistamaan lasten pariin. 

Kasvatus- ja ohjausalan opiskelijoilla oli myös koko syksyn mittainen projekti avoimen varhaiskasvatuksen ja maahanmuuttopalveluiden kanssa. Tästä kerrottu tarkemmin blogipostauksessa: https://noviisistaekspertiksi.blogspot.com/2020/09/monikulttuurisuutta-ja.html Tässä projektissa näkyi myös vahvasti yhteistyö useiden eri toimijoiden kanssa ja kuinka työelämän kentältä nousseista tarpeista voidaan toteuttaa opiskelijoille oppimiskokemuksia. Näiden kautta opiskelijat saavat ehkäpä ensimmäisiä kokemuksia omaan tulevaan ammattiin. Opettajan näkökulmasta yhteistyötä tehdään todella monialaisesti ja yhteistyöverkosto on laaja. Opettajan työhön kasvatus- ja ohjausalalla kuuluvat myös opiskelijoiden ohjaus työelämäosaamisenjaksoilla, jolloin tehdään yhteistyötä eri työpaikoilla työskentelevien osaajien kanssa. Nämä yhteistyöt saattavat jatkua myöhemminkin, jos yhteistyö on onnistunutta. Usein ainakin harjoittelupaikkoja tulee tällaisista paikoista uudelleen tarjolle, jossa yhteistyö on koettu onnistuneeksi. 

Lähteet: 

Opetushallitus, Hyvän ohjauksen kriteerit, 2014